Tuoksu.
Tuoksu oli jokseenkin terävämpi kuin suodatinkahvissa. Mutta se jäi vähän ohkaiseksi, koska vain sen perusteella en edes olisi tiennyt, että olin käyttänyt ranskalaista paahtoa.
Maku.
Kuten tuoksukin; terävä, hieman kitkerä, mutta makuvivahteet jäivät varsin ponnettomiksi. Maussa ei ollut mitään selvää, mistä olisi voinut sanoa ranskalaista paahtoa käytetyksi. Kupin viimeiset huikat, kun kahvi oli jo vähän päässyt jäähtymään, olivat hieman maukkaammat ja edes jollakin tavalla tuli esiin mitä kahvia oli käytetty.
Vertailu suodatinkahviin.
En näe mitään syytä juoda pressoa, koska Moccamasterilla keitetty kahvi on aromikkaampi, maukkampi ja vaivattomampi.
Uusintakoe.
Olen kuullut pressokahvista sen verran kehuja, että pitää vielä antaa mahdollisuus. On mahdollista, että käyttämäni vesi oli liian kuumaa. Vedenkeittimessä juuri kiehautettu vesi on mahdollisesti kuumempaa kun suositeltu 92-94 asteinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti