Kahvimitta ja perkolaattori

Perkolaattorin kanssa käytän kahvimittana Moccamasterin mittaa. Kahvia tarvitsee laittaa enemmän kuin suodatinkeittimessä. Hyvä suhde on mitta / kuppi + puolikas yli.

Hämmästyksissä olen tutkinut perkolaattorini asteikkoa. Kun olen laittanut vesisäiliöön 12 kupillista vettä, on asteikko vasta tasolla 8. Purusäiliö on puolestaan täynnä (12) jo kuuden mitallisen kohdalla. Hämmentävää. Juonko todellakin niin paljon vahvempaa kahvia kuin muut?

Kahvimitta

Nyt on avauduttava. Olen tässä surffaillessa lueskellut aina aika ajoin, että Moccamasterin käyttäjät laittavat usein yhden mitallisen kahvia kahta kuppia vettä kohden. Olen ajatellut, että kyseessä on jokin heikon ihmisen lantraustyyli, koska luonnollisestikin olen ajatellut mitan vastaavan kupillista. Itse olen aina käyttänyt noin mitta/kuppi tyyliä Moccamasterissa. Tarkemmin mittakaava seuraavanlainen:

Mitta / kuppi
2 / 2
3 / 3
3,5 / 4
4,5 / 5
5 / 6
7 / 8
7,5 / 9

No tänään katsoin Moccamasterin sivuilta ja siellähän suositeltiin 1 / 2 -suhdetta. Mitä kuraa! Ei mikään ihmekään, jos ihmiset valittavat kahvistaan. Toinen luonnollinen syy on tietenkin tämä Juhla Mokkailu, eihän sitä ole tarkoitettu ihmisen juotavaksi!

Moccamaster on nyt ensimmäisen kerran pettänyt odotukseni. Tämä varmaan selittää miksi aina kun olen yrittänyt keittää 10 kupillista, vesi tulee ylitse. 9 kupillista on ehdoton maksimi, jos ei halua siivota keittiösssä. Olin jo palauttamassa keitintäni pari vuotta sitten kun se ekan kerran sotki keittiöni.

Ilman kahvia on parempi kuin laiha kahvi!

Perkolaattori 2

Vuoden parhaimmistoa!
Tänään keitin kunnon kaffeet tuolla keittimien helmellä. Jauhoin itse Starbucks Bold -pavut ja tulos oli sen mukainen. Perkolaattori hoisi homman kotiin ja väitän juoneeni vuoden parhaat (ei Extra Bold) kahvit. Todella hyvä pehmeä, mutta voimakas maku.

Kahvimylly.
Ilokseni huomasin, että kahvimyllyni jauhaa pavut riittävän karkeaksi myös perkolaattorille. Etukäteen oli vähän pelkoa asian tiimoilta ja olin myös lukenut, että pannujauhatusta suositellaan. Pannujauhatuksena ei Suomessa saa paljon muuta kuin Presidenttiä (vaalea) ja Juhla Mokkaa. Näille sanon kiitos ei.

Vertailu suodatinkahviin.
Sanon tämän vieläkin; perkolaattorilla tehty kahvi on maultaan terävämpi, mutta lyhyempi. Suodatinkahvissa on pidempi maku, mutta ei yhtä kirkas. Molemmat ovat hyviä, molemmille on paikkansa. Tällä hetkellä, ehkä vaihtelun takia, suosin perkolaattorikahvia. Moccamaster saa olla ansaitussa levossaan, mikä tarkoittaa vain yksiä päivittäisiä keittoja.

TUOMIO.
Viimeistään tänään siis perkolaattorini lunasti paikkansa keittiöni ehdottomassa keittolaiteistossa. Se selvisi Starbucks-testistä kiitettävin arvosanoin.

Perkolaattori

Tässä kuva tuosta kahvinkeittimien helmestä.

Perkolaattori

Nyt on kahvinkeittovahvuuteeni liittynyt myös perkolaattori, tuo ylhäisten kahvinkeitin. Ekat keitetty ja tässä arvio.

Kahvi.
Käytin Presidentin Tummaa, koska siitä on kokemuksia niin paljon, että vertailu on helpompaa.

Valmistus.
Ei valmistuksessa ole pannukahvin voittanutta, siinä on niin paljon uskomuksia ja erilaisia perinteitä, että ei mikään valmistustapa aiheuta yhtä paljon nostalgisia tuntemuksia kuin se. Mutta vertailtaessa "nykyajan" menetelmiin, jostka eivät vaadi kuin esivalmistelut ja seurannan on perkolaattori-valmistus ehdottomasti mieltä ylentävin. Kuuma vesi vain paukkuu ylhäällä olevaan lasinuppiin. Pikkuhiljaa sama vesi alkaa muuttumaan kahvin väriseksi ja pulputus vaihtuu tasaiseen kiehumiseen. Silloin kahvi on valmista.

Maku.
Terävämpi kuin suodatinmenetelmällä valmistettu. Kuitenkin pehmeämpi ja mausta puuttuu tietynlainen karvaus, sama karvaus jonka maistaa selvimmin kun suodatin-Presidentti-Tumman antaa jäähtyä.

Jatkoa seuraa.
Palaan asiaan, kunhan olen kokeillut eri kahveja ja purujen määriä. Tarvitsee enemmän puruja kuin sama määrä suodatinkahvia.

Pannukahvi

Aina toisinaan ihmisen on syytä palata juurilleen. Itse tein sen eilen kun keitin kunnon vanhanajan pannukahvit, käyttämällä pannua, joka on valmistettu aikanaan isoisoisäni-kupariyrityksessä.

Kahvi.
Presidentin pannujauhatus oli käytössä syystä, että kovin montaa muuta pannujauhatuskahvia ei Suomesta saa. Tämä oli virhe. Nyt jälkikäteen ajateltuna tuli mieleen, että olen keittänyt pannukahvia itse jauhetuista pavuista, jotka olivat selvästä hienompaa purua. Se oli toiminut aiemmin. Nyt maku oli liian Presidentimäinen. Ja Pauligin mittarin mukaan paahtoasteen (1, Tumma paahto 3) pienuus oli liiankin selvästi maistettavissa.

Maku.
Pehmeä, jopa makea. Hyvin erilainen maku, kuin muilla menetelmillä kahvia valmistettaessa. Olisi pitänyt käyttää tummempaa paahtoa.

Tuomio.
Ehdottomasti varteenotettava vaihtoehto valmistaa kahvia suuremmalle porukalle, kun haluaa päästä vähän vanhanajan fiilistelyyn. Päivittäiseen käyttöön liian työläs. Kannattaa unohtaa kaupan pannujauhatukset ja käyttää kahvia, mikä on tummaa ja voimakkaan makuista, koska kiehautusmenetelmä tekee kuitenkin kahvista makeampaa.

Pressopannu 2

Olen kuullut sen verran kiitosta pressopannulla tehdyistä kahveista, että oli annettava sille uusi mahdollisuus. Tein pressoni eri kahvilla. Tällä kertaa käytössä oli mahdollisesti Starbucks Bold -kahvi. En ole täysin varma, koska pavut olivat muovirasiassa. Mutta oli todella hyvä papu, ei kuitenkaan Extra Boldia.

Kitkeryys.
Ei ollenkaan niin kitkerää, kuin Franskrost-presso taannoin. Kahvi oli itseasiassa varsin hyvä. Maku ja papujen eri vivahteet tulivat selvemmin esiin kuin viime kerralla. Tällä kertaa tosin käytin enemmän jauhetta, myllynmitan mukaan 4 annosta kahteen kupilliseen.

Vertailu suodatinkahviin.
Suodatinkahvi on pehmeämpää.
Suodatinkahvissa maistuu selvemmin eri papujen ominainen maku.
Pressokahvi on selvästi kuumempaa. En ole täysin vakuuttunut onko se hyvä asia.
Iltakahvina presso oli tosi hyvä. Väkevämpi ja voimakkaampi kuin suodatinkahvi.
Aamukahvina presso on jotenkin liian iskevää. Aiheuttaa liikaa närästystä aamulla.

TUOMIO.
Pressopannulla on paikkansa iltakahvi-keittimenä siinä missä mutteripannullakin. Suosittelen kokeilemaan. Käytä tummaa paahtoa!

Pressopannu

Join tänä aamuna pressopannulla tehtyä kahvia. Kahvina oli sama Franskrost, mitä eilen join Moccamasterilla keitettynä.

Tuoksu.
Tuoksu oli jokseenkin terävämpi kuin suodatinkahvissa. Mutta se jäi vähän ohkaiseksi, koska vain sen perusteella en edes olisi tiennyt, että olin käyttänyt ranskalaista paahtoa.

Maku.
Kuten tuoksukin; terävä, hieman kitkerä, mutta makuvivahteet jäivät varsin ponnettomiksi. Maussa ei ollut mitään selvää, mistä olisi voinut sanoa ranskalaista paahtoa käytetyksi. Kupin viimeiset huikat, kun kahvi oli jo vähän päässyt jäähtymään, olivat hieman maukkaammat ja edes jollakin tavalla tuli esiin mitä kahvia oli käytetty.

Vertailu suodatinkahviin.
En näe mitään syytä juoda pressoa, koska Moccamasterilla keitetty kahvi on aromikkaampi, maukkampi ja vaivattomampi.

Uusintakoe.
Olen kuullut pressokahvista sen verran kehuja, että pitää vielä antaa mahdollisuus. On mahdollista, että käyttämäni vesi oli liian kuumaa. Vedenkeittimessä juuri kiehautettu vesi on mahdollisesti kuumempaa kun suositeltu 92-94 asteinen.

Arvid Nordqvist: Franskrost

Kahden ystäväni innottamana ostin paketin tätä kiitettyä kahvimerkkiä. Nämä kaksi kaveria kuuluvat harvoihin, joita voin kuunnella kahviasioissa.

Paketin aukaisu.
Paketin avaamisen jälkeinen aromi kertoo aika paljon kahvin maun voimakkuudesta. On sanottava, että oli hienoinen pettymys. Vertailukohtana pidettäköön Presidentin Tummaa. Siinä, missä Presidentti-paketti avattessa lehauttaa erittäin täyteläisen ja jotenkin makean tuoksun ilmoille, tämä paketti oli aika vaisu. Jos en tietäisi paremmin, luulisin paketin olevan ainakin puoli vuotta vanha, niin heikoksi jäi alkuaromi. Toisaalta se vähäinen aromi, mitä sieltä sai irti, oli varsin hyvä. Selvästi tummaa paahtoa.

Karkeus.
Onhan kyseessä suodatinjauhatus, mutta silti mielestäni olisi saanut olla hienompaa. Eihän näin tummasta kahvista saa lähellekään kaikkea irti jos se jätetään noin karkeaksi. Arvioidessani karkeutta katson puruja ennen kahvin tippumisen ja sen jälkeen. Varsinkin jälkeenpäin, siis kastunutta purua katsellessa näkee aika hyvin kuinka tiiviisti se on pakkautunut, ja voi arvioida karkeutta.

Kahvin tuoksu.
Niinkuin jauheen tuoksukin, tämäkin oli aika heikko. Hyvä tuoksu kylläkin, mutta liian heikko.

Maku.
Nordqvist-kahveista on ennenkin jäänyt sama vaikutelma. Eli maku on vahva, mutta ei kestä kauan. Maku itsessään on hieman kitkerä, ei kuitenkaan liian. Maistuu hyvältä suussa. Verrattuna Presidenttiin, maistui hyvältä myös päivällä, kun makuhermot on jo heränneet. Presidentin Tumma jää usein aika vetiseksi ja jopa vähän Juhlamokkamaiseksi, kun sitä juo päivällä. Franskrost ainakin päiväkahvina on parempaa kuin Presidentin Tummapaahto.

Vertailu muihin ranskalaisiin paahtoihin.
Paras kahvi, mitä olen koskaan juonut on Starbucksin French Roast. Parisien, Pauligin vastine, on myös hyvää rankalaista paahtoa ja sitä mielelläni joisin enemmänkin jos hinta olisi vähän alhaisempi tai jos sitä voisi ostaa papuina. Asteikolla 1 - 10 arvioisin kyseiset kahvit seuraavasti:
10 French Roast
8 Parisien
7 Franskrost

Hinta/laatu.
500g paketin hinta oli 5 senttiä enemmän kuin Presidentin Tummapaahdon. Tummapaahto on kahvi, josta hyvällä mielellä maksaisin 3e, perushinta kaupoissa on noin 3,5e. Koska Franskrost on suurinpiirtein samanhintaista, sanoisin hintalaatusuhteen olevan parempi (Tummapaahto ei tosin varsinaisesti kuulu ranskalaisten paahtojen valikoimaan). Franskrostia ostaisin vaikka hinta olisi euron kalliimpikin (4,5e).

Ostanko uudestaan?
Ehdottomasti.

Tarjoanko muille?
Kyllä! Hinta ei todellakaan ole paha.